Ruumiin etsintää ja sielunhoitoa

Tutustuin reilu vuosi sitten mieheen, jonka leikkimielinen lempinimi on ”Ruumis-Reiska”. Punkaharjulainen Reino Savukoski on yli 20 vuoden ajan omistautunut ruumiineen ja sieluineen, koirineen ja veneineen kadonneiden etsintään. Tuloksena tähän mennessä on 107 löytynyttä ruumista. Ja tuhansia mielenrauhan saaneita sieluja.

Suomen sotien aikana ja jälkeen kuin myös muutaman vuoden takaisen Aasian tsunamin yhteydessä on saatu konkreettisesti tuntumaa siihen, miltä tuntuu kun omainen tai ystävä katoaa. Läheisen ruumiillinen poissalo ja epätietoisuus hänen kohtalostaan kalvaa sielua tuskallisella tavalla.

Ruumiin etsimisessä on siis kysymys myös sielun hoitamisesta. Vaikka löytynyt onkin hengetön, löytämisestä tulisi myöntää löytäjälle sekä hengenpelastusmitali että rauhanpalkinto, sillä omaisissa epätietoisuuden väistyminen elvyttää halun pysytellä itse hengissä ja antaa heille mielenrauhan.

Reiska on saanut palkakseen vaivat mutta myös löytämisen ilon ja omaisten osoittaman kiitollisuuden. Motivaation hänelle tähän vapaaehtoistyönä suorittamaansa elämäntehtävään antoi hyvän kaverin katoaminen. Kokoaikaisen etsintätyön mahdollisti myös omakohtaiset kolhut. Reiskaa ei elämä potkinut päähän ja persuksiin syylinki jalassa vaan maihinnousukengillä. Niinpä hänellä on nyt  aikaa työkyvyttömänä eläkeläisenä vetää maihin merestä ja järvistä niitä, joita muut eivät enää viitsi tai voi etsiä. Virkavallan kiinnostus jatkaa etsintöjä hiipuu alle viikossa, ellei ole syytä epäillä henkirikosta.

Se syylinkijuttukin on kyllä kunnossa. Varakas omainen lupasi kerran Reiskalle 200 000 mummon markkaa, jos etsintä tuottaisi tulosta. Tuottihan se. Reiskan tuotoksi kertyi tosin vain lupaajan lähettämät villasukat. Saattavat muuten olla EU:n arvokkaimmat syylingit!

Tämän ruumiinetsinnän ja hengenpelastuksen toteuttamiseksi on Reiskan avuksi perustettu Etsintäveneen Tuki ry. Monet vapaaehtoiset ahertavat veneen kuljettajina, hyväntekeväisyystapahtumien järjestäjinä, arpojen myyjinä tai kadonneitten omaisten henkisenä tukena. Mainittakoon heistä imatralainen Leena Vepsä ( omaistukihenkilö ), joka itsekin on kokenut läheistensä katoamiseen liittyneen tuskan ja löytymisen tuoman helpotuksen.

Valtio ei myönnä varoja yhdistyksen toimintaan, jolla rahoitetaan etsintään liittyvän kaluston hankinta, huolto, käyttökulut ja työmatkat. Kadonneiden omaiset maksavat ”omantuntonsa mukaan”, siis yleensä ei mitään. Kaunis kiitos ja lämpimät villasukat kuuluvat yleisimpiin etsintäkulukorvauksiin. Jotkut maksavat matka- ja polttoainekulut. Muutamat nimettöminä pysyttelevät yksityiset lahjoittajat tukevat jatkuvasti tätä heidän mielestään merkittävää toimintaa.

Tarkemmin voi tutustua Reiskan ja tukiyhdistyksen touhuun nettisivuilta www.etsintavene.net.

Sielun pelastus on kristillisen uskon mukaan se kaikkein tärkein ihmisen uskonkilvoittelun laji, mutta kyllä läheisen katoaminen sitoo elämän energiaa uskomattoman paljon. Jos sitä ei vielä ole omakohtaisesti  kokenut, niin sen voi kyllä kuvitella. Kun jouluna sytytät kynttilän omaistesi haudalle, saat olla kiitollinen kaipauksesi keskellä siitä, että haudassa on myös rakkaasi ruumis – maatuneena tai tuhkana – mutta varmasti.

Kaikilla ei ole. Ei ole ennen kuin Reiska sen löytää.

Mitäpä jos jättäisit jonkun turhemman joululahjan ostamatta ja sijoittaisit säästyneet eurot Etsintäveneen Tuki ry:n lahjoitustilille 536406-234354.

Reiska riemastuu. Etsittävien omaiset kiittävät.

Veli-Matti Kosonen
veli-matti8@hotmail.com